Ensi viikonloppuna pesisfanien ja pelaajien odotus päättyy, kun kauden 2023 Halli-SM-turnaus lähtee käyntiin neljällä paikkakunnalla. Osa joukkueista on tosin ehtinyt jo tammikuun aikana pelaamaan harjoitusotteluita. Superpesis tarjoaakin nykyään heti alkuvuoteen laadukasta urheiluviihdettä, jota maustavat hallien peliä nopeuttavat erityispiirteet.
Manse PP juhli seurahistoriansa ensimmäistä naisten hallimestaruutta viime keväänä. Kuva: Antti Haapasalo.
Satavuotiaan lajimme historiassa hallissa pelattavalla pesäpallolla on noin 40 vuoden perinne. 1980-luvun alkuun saakka pesäpallon pelaamisen vaatimalle pitkälle kentälle ei sopivia halliolosuhteita Suomessa käytännössä ollut, ja talven aikana pelaajat hakivat harjoittelun ohella pelituntumaa laajasti muista lajeista. Hallirakentamisen myötä harjoittelu ja harjoituspelit uudenlaisessa ympäristössä tulivat mahdollisiksi yhä useammille 1980-luvun kuluessa. Hyvien hallien kasvavan määrän ja pelaajien harjoitusmahdollisuuksien parantumisen myötä hallipelien pelaaminen on lisääntynyt vuosi vuodelta.
Tällä hetkellä pesäpalloa voidaan pelata talvikaudella lähes jokaisessa Suomen maakunnassa, mikä on lajin kannalta loistava asia, vaikka kaikilla seuroilla ei kotihallia vielä ole. Peli on nykyisin hallikaudella monelta osin valmiimpaa ja sen vuoksi myös viihdyttävää katsottavaa. Hallipelien vahvuutena ulkona pelattuihin otteluihin ovat vakioidut sääolosuhteet.
Miesten hallimestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran virallisesti talvella 1994. Hallimestaruus on ratkaistu 27 kertaa ennen tämän kevään turnausta. Eniten mestaruuksia ovat miehissä kahmineet Oulun Lippo (jonka mestaruudet ovat ensimmäiseltä hallivuosikymmeneltä) ja Sotkamon Jymy, molemmilla on kuusi mestaruutta. Viime vuosien menestyjä on ollut kolminkertainen hallikultamitalisti Joensuun Maila, joka kuitenkin viime vuonna kärsi loppuottelutappion kotiutuskilpailussa. Tamperelaiselle Manse PP:lle kevään 2022 hallimestaruus on seurahistorian ensimmäinen.
Kiteen Pallolla ja Vimpelin Vedolla on kolme kultaa, Koskenkorvan Urheilijoilla kaksi. Yhden mestaruuden ovat saalistaneet Kouvolan Pallonlyöjät, Pattijoen Urheilijat ja Kankaanpään Maila. Ensimmäistä hallimitaliaan metsästävät tämän kauden pääsarjajoukkueista vielä Alajärven Ankkurit ja Imatran Pallo-Veikot.
Naisten hallimestaruudesta on pelattu vuodesta 1995 lähtien. Eniten mestaruuksia ja mitaleita on matkannut Jyväskylään Kirittärille (8–9–2) ja myös Porin Pesäkarhujen saalis on komea (7–4–4). Oulun Lippo saalisti viisi mestaruutta alkuvuosina, mutta ei ole ollut mitaleilla vuoden 2000 jälkeen. Lapuan Virkiällä on kolme mestaruutta ja 13 mitalia, lisäksi Vihdin Pallo, Pattijoen Urheilijat ja viime vuonna mestaruuden vienyt Manse PP ovat juhlineet hallissa. Mitaliseuroja on kaikkiaan 15, mutta nykyisistä Superpesisjoukkueista peräti kuudella (Haminan Palloilijat, Hyvinkään Tahko, Joensuun Maila, Kempeleen Kiri, Seinäjoen Maila-Jussit, Mailattaret) ei ole vielä mitalia.
Lopputurnaukseen pääsystä pelataan tuttuun tapaan maantieteellisesti jaetuissa alkulohkoissa. Kaikki Halli-SM-ottelut nähdään suorina lähetyksinä Ruudussa.
Miten itse peli hallissa eroaa kesän peleistä?
Hallissa koppilyöntejä ei nähdä samassa mittakaavassa kuin kesällä, sillä ne pysähtyvät lyönnin lähtökulmasta riippuen joko hallin katosta roikkuvaan etuverkkoon tai kattoon. Koppilyönnissä lyöty pallo palautuu kotipesään usein nopeammin kuin kesällä ja peliä on mahdollisuus pelata aktiivisemmin. Osumat verkkoon ja kattoon ovat automaattisesti kentän sisälle tuomittuja koppeja, mikäli ulkopelinjohtaja ei näytä taktista pudotusta.
Kopinnostopaloja tulee hieman vähemmän, ja lisäksi sisäpelijoukkueelle avautuu paremmat mahdollisuudet ottaa riskiä vaihtolyönneissä erityisesti toisella lyönnillään. Riski toisella lyödyn laittoman lyönnin jälkeisiin paloihin on pieni, sillä jos lyöjä kykenee nostamaan laittoman jälkeen viimeisellä sellaisen koppilyönnin, joka osuu etuverkkoon tai kattoon, ovat etenijät turvassa. Vaikka etenijät olisivat kaukana lähtöpesästään laittomalta palaamassa, ei kiirettä synny, koska pallon osuttua kattorakenteisiin etenijän etäisyydellä lähtöpesään ei ole merkitystä. Normaalitilanteessa laittomalta palaavan etenijän pitäisi ehtiä käydä koskettamassa lähtöpesäänsä ja kiihdyttää sen jälkeen vielä uudestaan kohti menopesää, josta voi syntyä kesällä hyvin tiukkoja tilanteita ja paloja, jos koppi ei nouse tarpeeksi korkealle. Etuverkko ja erityisesti hallin vapaa korkeus vaikuttavat myös pelin kulkuun. Erityisesti halleissa, joissa pallo kulkee lujaa, on kolmoselta otettava ennakkolähtöjä. Jos pallo lyödään verkkoon, ei etenijä saa palata takaisin pesään, vaan hänet tulkitaan kopilla irti olleeksi.
Kesän peleissä, joissa vain taivas on rajana, etenijällä on mahdollisuus palata lähtöpesäänsä merkkilyönnillä, jos hän huomaa pallon nousevan kopiksi. Pesäpallon sääntöjen mukaan koppilyönnillä saa olla irti, mutta kopinottohetkellä ei saa olla irti vaan pitää olla joko kosketuksissa lähtöpesään tai matkalla kohti seuraavaa pesää. Hallipelissä tämä sääntö on pakko tulkita verkkoon ja kattoon lyödyissä lyönneissä eri tavalla.
Eroa löytyy kesään myös alustoissa ja tilassa kentän rajojen ulkopuolella. Hiekka-alustat ovat jääneet halleissakin historiaan, mutta nurmimatoissa on runsaasti eroja. Hiekkatekonurmista alustat eroavat selkeästi, koska niissä ei ole liukkautta ja pehmeyttä alustaan tuovaa hiekkaa. Suomen ainoa hiekkatekonurmi hallissa on Alajärvellä. Muualla pääsääntöisesti käytettävät ruohomattoalustat ovat näkyvästi hitaampia: pallon kulkeminen hidastuu maalyönneissä nopeasti, mikä antaa ulkopelaajille paremmat mahdollisuudet katkaista koviakin lyöntejä.
Alipainehalleissa käytetään pääosin jalkapalloon ensisijaisesti tarkoitettua pitkäkarvaista nurmea, joka on pesäpallon pelaamiseen varsin hidas ja raskas alusta. Sen vuoksi näissä halleissa pelattavien otteluiden kulku eroaa kiinteärakenteisista nopeammalla alustalla olevista halleista (esimerkiksi Joensuun ja Seinäjoen Areenat, joissa matto on lyhytkarvainen). Nopealla alustalla pallo kulkee varsin kovaa, jopa kovempaa kuin kesällä, koska sisätiloissa ei tuule. Lisäksi isommissa halleissa on hyvin tilaa myös kentän reunoilla, mikä mahdollistaa lyöntien katkaisemisen rajojen ulkopuolelta sekä myös aidot läpilyönnit.
Alipainehalleissa on viileämpi lämpötila, mikä vaikuttaa omalta osaltaan pallon kulkuun ja pelimukavuuteen. Erityisseikat eivät kuitenkaan tee hallipeleistä kesän pelejä huonompia. Hallipelaaminen on kehittynyt ulkona pelaamisen rinnalle erittäin hyväksi pelaamisen muodoksi. Tammikuun alussa pelattu Joensuun ja Kiteen harjoitusottelu antoi hyvää osviittaa pesiksen kiinnostavuudesta kovasti myös sydäntalvella. Katsojia ottelussa paikan päällä oli reilu 1000. Se on huikea määrä harjoitusotteluun, vaikka kyseessä olikin paikalliskamppailu.
Halli-SM-ottelut ja tulokset pesäpallon tulospalvelusta
Hallien erikoissäännöt (pdf)
Kaikki ottelut Ruudusta
Halli-SM Ylen Teksti-tv-sivuilla 247-249
Korjattu 1.2. klo 11.20: Viime vuonna hallimestaruuden voitti Manse PP Tampereelta
